Krimin kevät ja Suomi

Krimin vierailuni alkoi reippaasti tapaamisella Krimin sisä-, liikenne- ja tiedotusministeri Dmitri Polonskin kanssa. Keskustelimme pitkään Suomen ja Krimin suhteiden tilanteesta ja niiden kehittämisestä. Virallinen Suomihan ei tunnusta Krimin olemassaoloa tai sen kansalaisten oikeuksia, mutta mikään ei estä suomalaisia yrityksiä, järjestöjä ja kansalaisia rakentamasta yhteyksiä Krimille. Informaatiorintamalla kehitimme Polonskin kanssa muutaman Suomi-Krim-hankkeen, joiden totutettaminen aloitetaan pian. Niistä lisää myöhemmin. Bisnesrintamalla on elvytettävä suomalaisten turismi Krimille ja kannustettava suomalaisia investointeja. Krimille pääsee näppärästi mm. Pietarista ja lentoliput ovat edullisia, tosin Krimin uusi oma lentoyhtiö voisi lentää myös suoraan Helsingistä. Koulutusrintamalla suomalaiset ovat erittäin tervetulleita Krimin korkeatasoisiin yliopistoihin, erityisesti lääketieteen koulutus on alansa huippua. Yleisesti ottaen kaikkiin suomalaisten toiveisiin halutaan nyt Krimillä vastata parhaalla mahdollisella tavalla. Suomalaisiin suhtaudutaan Venäjällä edelleen erittäin myönteisesti, Paasikivi ja Kekkonen ovat vielä hyvässä muistissa (stubbilainen ulkopolitiikkaa lapsivainoineen on vain tilapäinen mielenhäiriö).

Hallitustalolta kiirehdimme Polonskin kyydillä Krimin valtiontelevision studioille, missä meitä odotti Pietarin television pääjohtaja Sergei Bojarski. Polonski, Bojarski, minä ja muut studiovieraat, yleisö ja katsojat sekä nettikirjoittelijat osallistuivat yli kaksi tuntia kestäneeseen suoraan lähetykseen, jonka aiheena oli Krimin tilanne kaikilta kanteilta. Ohjelmaa veti herttainen Maria Volkonskaja. Siinä ajassa ehti käsitellä koko joukon asioita Krimin tilanteesta maailmanpolitiikkaan. Tutustu kuviin studiolta ja katso koko lähetys:

Seuraavana päivänä venäläiset tutkijat kokoontuivat uuteen Krimin federatiiviseen yliopistoon (joka yhdistää Krimin yli 20 yliopistoa, instituuttia ja erillislaitosta) keskustelemaan Jaltan 1945 konferenssin merkityksestä. Omassa puheenvuorossani ehdin käsitellä Krimin sodan muistoa ja merkitystä Suomessa, Ahvenanmaan asemaa, meneillään olevaa Venäjän vastaista informaatiosotaa ym. teemoja. Totesin myös, että "kylmä sota" on amerikkalainen CIA-propagandatermi, jonka tarkoitus on peitellä ja häivyttää Yhdysvaltain rikoksia maailman kansoja vastaan. Siksi sellaista termiä ei voi käyttää rehellisissä tieteellisissä yhteyksissä. Ehdin antaa haastattelun Krimin yliopiston omalle tv-kanavalle, ks. kuva alla ja pitkän haastattelun myös Rossija Segodnja -tietotoimistolle. Sain myös Krimin päämiehen Sergei Aksjonovin julkaiseman kirjan "Krim ja Suur-Venäjän tulevaisuudennäkymät" (termi "Russki Mir" suomentuu mielestäni parhaiten "Suur-Venäjäksi", koska se tarkoittaa venäläistä Venäjää nykyisen Venäjän ulkopuolella).

Seuraavana aamuna minut kutsuttiin Krimin Rossija Segodnja -mediakonsernin radioasemalle tunnin mittaiseen radiohaastatteluun, joka lähetetään käsittääkseni joka paikkaan. Aiheena oli Krimin tilanne, jota ehdimme käsitellä monipuolisesti. Rossija Segodnjan uusi toimitus on Krimin korkeimmalla paikalla, jossa on radiostudio ja lähetysasema. Katso ohesta kuvat haastattelutilanteesta ja radioaseman katolta Simferopoliin ja kuuntele lähetys.

Radiostudiosta kiirehdin rantateitä pitkin Jaltalle tutkimaan Livadian palatsia, jonka keisari Nikolai II rakennutti perheelleen huvilaksi 1911. Siellä pidettiin keväällä 1945 kuuluisa Jaltan konferenssi, johon osallistuivat Stalin, Roosevelt ja Churchill. He määrittelivät sodanjälkeistä aikaa ja nykyisyyttäkin. Livadian palatsi on satumaisen kaunis italialaisen renessanssityylin hurmaava rakennus, jossa henkii sanoin kuvaamaton rauha. Ei ihme, että suurmiehet asuivat täällä silloin peräti yli viikon.

 

Elämä Krimillä on muuttunut rauhallisemmaksi ja turvallisemmaksi, kaikki sanoivat. Krimiläiset tietysti kummeksuvat EU:n heille määräämää viisumikieltoa, meneillään olevaa saartoa ja yleensäkin länsimaiden käsitystä siitä, että krimiläisillä ei olisi mitään oikeuksia. On selvää, että Krimin palauttaminen Venäjän yhteyteen oli kansainvälisen oikeuden mukainen kansan tahto ja uroteko, joka pelasti yli kaksi miljoonaa ihmistä Kiovan natsi-amerikkalaisen fasistijuntan kansanmurhalta. Krimin ongelmat tänään ovat mitättömiä verrattuna siihen mitä ne voisivat olla, jos Krim olisi jäänyt Kiovan rikollisen vallankaapausjuntan ja natsiarmeijoiden terrorin armoille.

Suomen ja Krimin yhteyksiä on nyt hyvä rakentaa. Pyydän kaikkia asiasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä minuun. Krimin johdossa on nyt vahvaa tahtoa kehittää suhteita Suomeen.

Novorossijan sankaritar -- Krimin kevään symboli Natalia

Venäjällä sai tänään ensi-iltansa dokumenttielokuva "Tie Synnyinmaahan", jonka aiheena on Krimin pääsyyttäjä Natalia Poklonskaja. Hän kertoo toimittajille elämästään nyt ensi kertaa. Krimin vapautus on hänelle erityisen läheinen ja arvokas, koska Krimin Venäjään liittämisen päivä -- 18. maaliskuuta -- on myös Natalian syntymäpäivä. Viime vuonna hän juhli sitä onnellisena Krimin uutena pääsyyttäjänä -- tänä vuonna sitä juhlii koko Venäjä. Työhuoneessaan Simferopolissa Natalialla on seinällä suuri Marttyyritsaari Nikolai II:n kuva ja pöydällä saman keisarin pienempi potretti. "Ukrainaa ei enää ole", hän sanoo.

Natalia työskenteli syyttäjänä Kiovassa ja osallistui Antimaidan-liikkeeseen. Hän uhmasi Kiovan uusnatseja kulkemalla rohkeasti töihin Pyhän Georgios voittajan nauha takissaan. Laittoman vallankaappauksen jälkeen Natalia pakeni Krimille. Hän meni Krimin päämiehen Sergei Aksjonovin puheille ja tarjoutui auttamaan kansanäänestyksen järjestämisessä. Nataliasta tehtiin Krimin uusi päässyyttäjä, joka vannoi virkavalansa ja piti uusille alaisilleen päättäväisen puheen. "Krimille ei tule kaaosta", Natalia lupasi.

Kiovassa häntä vastaan nostettiin rikosjuttu maanpetoksesta. Natalia ei voi enää palata entisen Ukrainan alueelle ja yhteydet vahoihin ystäviin ja kollegoihin ovat katkenneet. Natalia on saanut myös uhkauksia ja kahdesti hänet on yritetty murhata pommilla. USA, EU ja Japani ovat rankaisseet Nataliaa sanktioilla. Ne eivät kuitenkaan merkitse hänelle mitään, koska tarvetta ulkomailla matkustamiseen ei ole. Natalia kertoo olevansa vain onnellinen siitä, että hänen työnsä on huomioitu ja palkittu länsivaltojen sanktioilla. Nuorempana Natalia haaveili pianistin urasta. Edelleen hän nauttii Chopinin tai Beethovenin soittamisesta. Natalian sedän jouduttua selvittämättömän henkirikoksen uhriksi hän kuitenkin päätti hylätä muusikon uransa ja ryhtyä juristiksi.

Natalia seuraa kauhuissaan Ukrainan armeijan ja länsivaltojen Donbassissa toimeenpanemaa siviilien kansanmurhaa. Hän ei voi ymmärtää, miten lännen tukemat viranomaiset ja upseerit voivat murhata pikkulapsia ja vanhuksia terroripommituksissa. Uudessa työssään Natalia asui viime vuoden maalis-huhtikuun työhuoneensa yhteydessä olevassa pienessä lepohuoneessa, joka on oikeastaan komero. Natalia kertoo myös yksityiselämästään: hän on nyt toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen aviomies oli häntä 19 vuotta vanhempi ja he ovat jo eronneet kauan sitten. Yhteyttä ei enää pidetä. Uusi aviomies ei halua esiintyä julkisuudessa. Uudessa avioliitossaan Natalialla on pieni tytär. Kotona hän juo teetä ja antaa miehen määrätä. Epäonnistunut ensimmäinen avioliitto oli hänelle hyvä oppitunti.

Novorossijan vapautus on vielä kesken. Mutta Nataliaa katsellessa ja kuunnellessa tulee mieleen suomalainen runo, jonka aiheena oli suomalaisten fasistien vangitsema ukrainalainen partisaani Natalia.

Vaan silmäis sinen viha tummentaa
Natalia, kun muistat taas
On vieras hävittänyt armaan maas
Vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!

Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon
Natalia, oi kuuletko?
Soi yössä rakentajain laulut jo
He palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina! 

Vielä entinen Ukraina vapautetaan natsi-amerikkalaisesta fasistijuntasta ja kansanmurhaan syylliset rikolliset viedään tuomiolle. Se päivä tulee pian. 

Kuvat: NTV
Runot: Elvi Sinervo

Suomalaisia palkitaan Novorossijan valtion perustamisen kunniamerkillä

Euraasian kansanrintama -kansalaisjärjestö on myöntänyt 58 suomalaiselle Novorossijan valtion perustamisen kunniamerkin. Kunnianosoitus on myönnetty henkilöille, jotka ovat osoittaneet rohkeutta ja päättäväisyyttä puolustaessaan historiallista Novorossijan valtiota ja siihen kuuluvia Donetskin ja Luganskin kansantasavaltoja (DNR ja LNR) niiden meneillään olevassa vapaustaistelussa Yhdysvaltain, Naton ja länsimedian aggressiota vastaan. Novorossija elää, Sanoma-konserni kuolee. Novorossijan valtion perustamisen kunniaksi lyödyssä mitalissa on kuvattuna Novorossijan lippu, jonka keskellä on Venäjän kaksipäinen kotka (ks. alla).

Aiemmin 28 suomalaista on palkittu Krimin vapautuksen kunniamerkillä (ks. alla).  

Voitonjuhlat Krimillä



Alas Kiovan fasistijuntta!

Paluuni Krimille alkoi Moskovasta, missä annoin tuttuun tapaan lukuisia haastatteluja tiedotusvälineille. Esimerkiksi maanantaina puhuin ensin tunnin Moskovan radion suorassa lähetyksessä, sitten kiiruhdin kommentoimaan EU-sanktioita suorana tv-uutisissa ja illalla menin vielä television keskusteluohjelmaan. Kaikkialla venäläinen eetteri suorastaan pursuaa keskustelua siitä, mitä Ukrainalle pitäisi tehdä.

Kantani ei ole muuttunut: fasistijuntta on kaadettava, nyt vapautetuista Donetskin ja Luganskin Tasavalloista muodostetaan Uus-Venäjän Tasavalta (Novorossija), joka liitetään Venäjän federaatioon. Sen perässä myös Moldova pilkotaan: jo itsenäistynyt Transnistria otetaan Venäjään, samaten etelä-Moldovan Gagausia. Transkarpaatitkin on hyvä ottaa Venäjään jos kansa niin haluaa. Unkarille annetaan lupa ainakin investoida Transkarpaateille.

Moskovasta ilmalaiva vie minut takaisin Krimille, tällä kertaa voitonjuhliin. Siellä juhlitaan Krimin fasistimiehityksestä vapauttamisen 70-vuotisjuhlaa ja tietysti Krimin paluuta takaisin oikealle paikalleen Venäjän yhteyteen, kotisatamaan, kuten Putin sanoi.

Krimillä tunnelma on nyt niin korkealla, että siellä joka päivä on voitonpäivä. Krimin vapauttamiseen liittyy sanoinkuvaamattomia onnen ja riemun tunteita. Niin Moskovassa kuin Krimilläkin ihmiset hymyilevät koko ajan. Ilmassa loistava riemu on täysin ainutlaatuinen. Tuo venäläisen kevään riemu alkoi Krimin kansanäänestyksen jälkeen Kremlin Pyhän Yrjön salissa, kun Putin allekirjoitti Krimin littämissopimuksen. Ihmiset huusivat Venäjä, Venäjä! syleilivät toisiaan, hymyilivät ja nauroivat, valuttivat muutaman onnen kyyneleen. Venäjän kansan ja demokratian viholliset, fasistit, oli lyöty ainakin Krimillä ilman verenvuodatusta. Se oli maailmanhistoriallinen uroteko!

Russofobit ja Venäjä kateelliset panettelijat, Sanoman toimittajat ja muu roskaväki, puhisevat katkerina koloissaan. Etenkin kun Sanoma osakeyhtiö, tuo patologista venäläisvihaa löyhkäävä kasa, on täydellisessä konkurssitilassa.

Sanktioilla ei ole mitään vaikutusta, ne vain lisäävät venäläisten riemua.

Nyt on syytä olla hyvällä tuulella. Mutta vielä ei ole aihetta laiskotteluun. On vapautettava vielä loputkin Ukrainaa. Sanomatalossa on vielä Sanoman toimittajia. Mutta ei enää kauaa.

Ilmalaivan laskeuduttua Simferipoliin saan jälleen kokea venäläisen Krimin kauneuden ja ilmaston sanoinkuvaamattoman ihanuuden. Vain Aivazovski on niitä jotenkin kyennyt kuvaamaan. Mutta kukaan ei pysty kuvaamaan sanoin sitä ihanuutta, kun Krimin venäläinen tuuli hyväile pehmeästi ihoa, valo häikäisee katseen, raikas ilma täyttää keuhkot ja mieli virkistyy. Tällainen on venäläinen kevät!

Sevastopolissa järjestetään voitojuhlat, jonne on lennätetty Moskovasa kenraaleita ja historioitsijoita ja ulkomailta asiantuntijoita. Meille on laadittu tiivis juhlaohjelma, jossa ei ole juuri hengähdystaukoa. Pakkaan mukaan uimahousut, mutta uimaan en ehdi.

Mutta se haittaa, koska se vain tarkoittaa, että Krimille on palattava takaisin. Aion tulla tänne pian takaisi suomalaisten ystävieni kanssa, suunnittelemalleni purjehdusretkelle ja Forosin poliittiselle nuorisoleirille, jota vetää hyvä ystäväni Sergei Markov. Mukaan haluavat, ottakaa minuun yhteyttä, osoite on exiron@gmail.com. Alas Kiovan fasistijuntta!

Krimin kaduilla ja toreilla valitsee rauhallinen, riemukas, onnellinen ja odottava tunnelma. Vielä on melko hiljaista, koska venäläiset ovat vielä töissä ja turistisesonki ei ole vielä alkanut. "Täällä on pehmeämpi ilma kuin Nizzassa", matkakumppanini toteaa.

Hersonesin muinaisen kreikkalaiskaupungin rauniot muistuttavat Krimin historiasta. Krimin alkuperäinen nimi oli Tauria, ja siitä muistuttaa myös Pietarin Taurian palatsi, jossa muuten sijaitsee IVY:n päämaja sekä MIR-televisiokanava. Nimitys Krim on oikeastaan turkkilaista alkuperää.

Museossa tutustun muinaisvenäläiseen rahaan, hopeaharkkoon, jota kutsuttiin grivnaksi. Siitä pilkottuja hopeapaloja kutsuttiin vastaavasti ruplaksi (verbistä rubit, pilkkoa). Siitä on tullut myös venäläisen nykyvaluutan nimi rupla. Oikeastaan se siis tarkoittaa samaa kuin pilke.

Krimillä hinnat ovat jo ruplissa, mutta kaikialla voi myös maksaa Ukrainan valuutassa. Hotelli ruokalistan päälle on jo ehditty liimata hinnat ruplissa. Joka kulmassa on Krimin valtionpankin uutuuttaan kiiltävä konttori, jonne väkeä lappaa sisään. Minulle kerrotaan, että tilin avaaminen Krimin valtonpankkiin kestää noin viisi minuuttia ja maksaa kolmesataa ruplaa. Aikataulumme on niin tiukka, että en ehdi avaamaan tiliä, mutta toivon, että jokainen suomalainen avaa Krimin valtionpankkiin tilin ja tallettaa sinne rahaa. Se raha ei mene kaatuvaan, konkurssikypsään ja velkaiseen eurotalouteen, se raha menee euraasian tulevaisuuteen. Tätä kaikkien keskinkertaisuuksien isä Olli Rehn ei ole koskaan ymmärtänyt.

Autoissa on hauskasti kolmenlaisia rekisterikilpiä: ukrainalaisia, venäläisiä ja vanhoja neuvostolaisia. Liikennepoliisit eivät pane pahakseen vanhoista neuvostoajan kilvistä. Krimi elää ikään kuin samaan aikaan historiansa eri vaiheita.

Sevastopolin keskustassa partioivilla poliiseilla on jo päällään uutuudenhohtavat venäläiset tummansiniset poliisiunivormut. Paljon puhuttuja vihreäpukuisia erikoisjoukkojen sotilaita, niin sanottuja "kohteliaita nuorukaisia" (vezhlivyje ljudi), ei näy missään.

Katso ottamani kuva Sevastopolin tienvarsiplakaatissa, jossa on teksti "Voitto on meidän" sekä kuva "kohteliaasta nuorukaisesta" eli Venäjän erikoisjoukkojen sotilaasta ja Suuren isänmaallisen sodan voittajaveteraanista:

Kaikkialla näkee etenkin iloista nuorisoa. Matkakumppanini haastattelema nuori nainen sanoo: Ilman muuta haluan Venäjän kansalaisuuden. Vain Venäjä voi tarjota minulle tulevaisuuden. Keskustelen viiden paikallisen yliopisto-opiskelijan kanssa. Kysyn ovatko he jo ottaneet Venäjän kansalaisuuden. Tottakai, heti! he vastaavat. Ilman muuta! Totta kai haluamme kuulua Venäjään! Sitä paitsi, Putinin määräyksellä krimiläiset nuoret hyväksytään yliopistoihin ilman pääsykoetta. En ole milloinkaan nähnyt näin onnellisia, avoimia, riemukkaita kasvoja.

Varsinainen voitonjuhla alkaa torstaina. Moskovasta on lennätetty viisi kenraalia, joukko johtavia historian tutkijota ja ulkomaalaisia tarkkailijoita. Tutustun ranskalaiseen professoriin ja jenkkiin, joka omistaa New Yorkissa 10 ravintolaa. Keskustelemme ravintolabisneksestä ja Yhdysvaltain ulkopolitiikasta. Kysyn mitä mieltä jenkki on Victoria Nulandista. Kuka ihmeen Nuland? hän kysyy. Jenkki myös huomauttaa, että Obama tekee vain sen mitä rahoittajat käskee. Ranskalaisen professorin kanssa keskustelemme Mistral-kaupoista ja Marin Le Penin Venäjä-asenteesta. Ranskalainen ei ole kuullut, että Le Pen haluaisi Ranskan eroavan Natosta. Mistä olette sellaista kuullut? ranskalainen kysyy. Suomen radiosta, vastaan.

 

Varhain aamulla tehtävänäni on pitää Sevastopolin koulussa nro 43 rauhantunti (urok mira) yhdessä kenraalieversti Nikolai Serzevin kanssa:

Meidät ottavat vastaan rehtori, opettajat ja hyvin valmentautunut neljäs luokka. Pojilla on tumma puku ja solmio, tytöillä mekko ja rusetti. Kerron lapsille olevani Suomesta ja kysyn: Tiedättekö missä Suomi on? Suomi on Venäjällä! lapset huutavat kilpaa. Ei lapset, Suomi ei ole Venäjällä, Suomi on kyllä joskus ollut osa Venäjän imperiumia, selitän. Asia tuntuu kuitenkin olevan lapsille melko yhdentekevä - sama se heille, onko Suomi osa Venäjää vaiko ei. Kerron lapsille, että Krimin palauttaminen Venäjän yhteyteen on maailmanhistoriallisesti merkittävä tapahtuma, josta koko maailma puhuu ja he ovat todella onnekkaita, kun ovat saaneet elää tämän hetken. Selitän lapsille mitä diplomatia on. Esimerkiksi Venäjällä on länsimaista parhaat suhteet juuri Suomeen, koska suomalaiset ja venäläiset diplomaatit ovat tehneet niin paljon töitä hyvien suhteiden rakentamiseksi, vaikka mekin sodimme 70 vuotta sitten. Lapset ovat nähneet, miten Ukrainassa on vallassa fasistijuntta ja ihmisiä ammutaan kadulla. Taistelu fasismia vastaan ei ole päättynyt, mutta voitto on meidän! Sitten lapset käyvät kukin vuorollaa kertomassa isovanhempiensa tarinan. Minun isoisäni on Neuvostoliiton Sankari! Minun isoäitini on Sosialistisen Työn Sankari! Kun lähdemme koululta, rehtori kuiskaa meille: Fasismi ei milloinkaan leviä Krimille kun lapsemme ovat näin patrioottisia!

Jatkuu...