Thursday, May 14, 2015

Minä rakastan sinua Jelena

Mikään ei ole ihanampaa kuin seisoa venäläisen patriootin Jelenan kanssa Donetskin kansantasavallan korkeimmalla paikalla ja tähyillä vapautettua maata. Sitä riittää joka suuntaan, sillä Donbass on suuri. Helmikuussa 2014 amerikkalaismieliset uusnatsit ja russofobit kaappasivat Kiovassa vallan ja perustivat sinne Yhdysvaltain johtaman nukkehallinnon, ns. Kiovan fasistijuntan. Krimin venäläiset vastasivat heti maaliskuussa 2014 äänestämällä itsensä Venäjään, Donbassin venäläiset vastasivat huhtikuussa 2014 perustamalla kaksi uutta valtiota, Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Luganskin kansantasavallan (LNR), jotka yhdessä muodostavat melkein viiden miljoonan ihmisen Novorossijan liittotasavallan. Vuosi sitten 11.5. kansantasavalloissa järjestettiin kansanäänestys, joka vahvisti lopullisesti niiden irtautumisen Kiovan juntasta. Kiovan fasistijuntan natsikoirat kostivat suurhyökkäyksellä ja terroripommituksilla tavoitteenaan joukkomurhata kansantasavaltojen kannattajat viimeiseen naiseen, lapseen ja vanhukseen. Omasta maastaan ja vapaudestaan taistelevat kansanarmeijat löivät ylivoimaisen vihollisen, kaappasivat valtavat määrät kalustoa ja pystyttivät Donbassin korkeimmalle paikalle Novorossijan vapauttajien lipun, joka liehuu siellä edelleen, kuten oheinen kuva osoittaa.
Saur-Mogilan vuorella käytiin Suuren isänmaallisen sodan (jota jenkit kutsuvat "toiseksi maailmansodaksi") kovimmat taistelut Donbassiin vyöryviä natsiarmeijoita vastaan, siksi tänne rakennettiin suuri hautamuistomerkki. Nyt hautoja on tullut lisää, kun kansantasavaltojen kansanarmeijat ovat maksaneet kalleimman hinnan EU:n vastaisesta taistelusta puolustaessaan omaa maataan Kiovan nukkehallituksen USA-NATO-armeijan hyökkäyksiä vastaan.
Donetskin ja Luganskin kansantasavallat ovat tällä hetkellä ainoita alueita Euroopassa, jotka on kokonaan vapautettu amerikkalaismiehityksestä. Juuri siksi USA haluaa tuhota ne hinnalla millä hyvänsä. Vapautetun Novorossijan alueella asuu nyt melkein 5 miljoonaa ihmistä. Kuolema uhkaa heitä joka hetki, koska tänä päivänä EU:ta laajennetaan napalmilla. Tämä on uusi Vietnam. Donbassin lapset tietävät, miten juosta pommisuojiin, kun USA-NATO-EU levittää ilosanomaansa. Saavumme viettämään kansanäänestyksen ja kansantasavaltojen perustamisen ensimmäistä vuosipäivää yli 20 hengen länsimaisessa delegaatiossa, jonka keskushahmo on Front Nationalin eurokansanedustaja Jean-Luc Schaffhauser. Ystävystymme ja otamme yhteiskuvan Venäjän ja DNR:n rajalla. Pitkin Donbassin valtavia lakeuksia ajettaessa ymmärtää niiden strategisen merkityksen: niitä pitkin vihollisella on suora reitti Venäjän rajoille. Juuri sitä natsit käyttivät, nyt sitä uhkaa Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta.
Schaffhauser sanoo, ettei hän ole Front Nationalin jäsen, mutta puolue tukee häntä. Ranskan ja Euroopan politiikasta hän tietää kaiken. Jean-Luc, kuten häntä kutsumme, on alun perin kristillisdemokraatti. Hän puhuu luontevasti kaikkien ihmisten kanssa ja muistuttaa siitä, että USA aloitti kaiken kaappaamalla Kiovassa vallan. Jean-Luc kaavailee Eurooppaan suurta rauhankoferenssia. Hän osaa myös rentoutua, sillä loma-aikaan Jean-Luc purjehtii yli 30-metrisellä huvijahdillaan pitkin Italian rannikkoa, seuranaan perhe, miehistö ja kokki. Aikaansa hän kuluttaa myös polttelemalla sekä pikkusikareita että iltasella myös ehkä isommankin sikarin. Osallistumme Donbass-foorumiin, joka on tähän asti suurin DNR:ssä järjestetty kansainvälinen asiantuntijakonferenssi. Vieraita on Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Israelista, Kreikasta, Serbiasta ja tietysti Suomesta. Kun tutkimme Kiovan fasistijuntan terroripommituksien raunioittamaa DNR:n maaseutua Stepanovkan kylässä, Jelena kuvaa haastattelun kansantasavallan 1infa-televisiokanavalle.
Heti ensimmäisenä iltana DNR:n päämies Denis Pushilin, joka on hyvä ystäväni, liittyy seuraani illalliselle. Kutsun hänet Suomeen, mihin Denis vastaa sen onnistuvan ehkä 15 vuoden kuluttua. Mutta missä me olemme 15 vuoden kuluttua, sitä ei kukaan tiedä. Jo nyt USA-NATO-EU:n fasistijuntan suurhyökkäyksen uhka leijuu kaikkialla.
Kaikkialle meitä seuraa joukko aseistautuneita vartijoita, koska fasistijuntan salamurhaajat ovat liikkeellä. Deniskin on yritetty murhata kahdesti. Toisella kertaa surmansa sai hänen avustajansa, joka epäonnekseen oli saman näköinen kuin Denis. Murhaaja erehtyi kohteesta ja ampui kadulla väärän miehen. Illalla delegaatiomme kävelee laskemaan kukat Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistomerkille hotellin lähistölle. Jean-Luc antaa haastattelujaan. Jelena näpsäisee valokuvan kukkien laskusta. Taustalla näkyy Donetskin suuri urheiluareena, joka vapaustaistelun yhteydessä on nyt siirtynyt kansan haltuun.
Aamulla meitä odottaa unohtumaton kokemus. Ajamme hotellilta kaupungin keskustaan, mihin kokoontuu kansanäänestyksen vuosipäivän kansanjuhla. Tapaan Rodina-puolueen puheenjohtajan Aleksei Zhuravljovin, joka on venäläisen patriotismin keskeinen arkkitehti tänään. Hän ilahtuu näkemisestäni, mikä saa minutkin erinomaiselle tuulelle ja otamme yhteiskuvan.
Siirrymme Donetskin keskustan valtakadun varrelle DNR:n päämiehen Zaharchenkon ja Pushilinin korokkeen vierelle. Kansanjuhla alkaa. Ohitsemme marssii päättymätön virta onnellisia DNR:n asukkaita, jotka hymyillen ja hurraten riemuitsevat vapaudestaan. Marssiin osallistuu arviolta yli 200.000 ihmistä ja se kestää monta tuntia. Marssikolonna on päättymätön. Se todistaa, että kansa tukee johtajiaan ja uutta kansantasavaltaa. Kaikkialla liehuu sinimustapunaisia Donetskin kansantasavallan lippuja. Kuvaan neljä videota ohi lipuvasta paraatista, kunnes käsi väsyy. Puolentoistatunnin kuluttua alkavat väsyä myös jalat, mutta ohimarssi sen kun jatkuu.

Marssiin osallistuvat kaikki Donetksin kansantasavallan järjestöt ja ammattiryhmät. Kaikki hymyilevät ja ovat kiitollisia johtajillen vapaudesta ja demokratiasta. Vain Donetskissa demokratia on aidoimmillaan. Ohitsemme lipuu yli kilometrin mittainen Pyhän Yrjön nauha, jota ihmiset kannattelevat käsillään. Huomaan myös Donetskin kansantasavallan journalistiliiton kulkueen, joka kantaa liiton banderollia ja lippuja. Kaikki ovat onnellisia sanavapaudestaan, joita NATO-USA-johtoiset mediakonsernit eivät uhkaa. Ohitsemme ajaa kuormuri, jonka lavalla on 1930-luvun vanha neuvostolainen traktori punahuivisine heinätyttöineen. Se on Donbassin maanviljelijöiden tervehdys johdolleen.
Seuraamme marssia puolitoista tuntia, mutta näemme vain osan. Hymyilevän ja hurraavan kulkueen jatkuessa loppumattomiin delegaatiomme kiirehtii hotellille, missä konferenssi saa nyt alkaa. Aulassa tapaan Luganskin kansantasavallan (LNR) päämiehen ja Minskin kontaktiryhmän neuvottelijan Deinegon. Keskustelemme LNR:n tilanteesta ja otamme yhteiskuvan.
Sali on pakkautunut täyteen väkeä. Alkaa perusteellinen keskustelu, jota käydään myös kolmessa työryhmässä suuren salin ulkopuolella. Aiheina ovat tasavaltojen talous, ulkosuhteet ja sosiaalinen tilanne. Tulevaisuus askarruttaa kaikkia, koska Kiovan natsi-amerikkalaisen fasistijuntan natsipataljoonat ovat jatkuvasti uhanneet hyökätä uudelleen tasavaltojen kimppuun. Sana "juntta" on aivan yleisesti käytössä. Eräs kollega sanoo minulle, että vain konferensseissa voi saada suoran käden tietoa geopoliittisesta tilanteesta, koska media ei siitä yleensä kerro. Kysyn tapaamaltani opiskelijatytöltä, haluavatko donetskilaiset liittyä Venäjään. Ilman muuta! tyttö vastaa riemuiten. Mutta vielä toistaiseksi tasavallat kehittyvät itsenäisinä.
Omassa puheessani tuon esille Suomen tilanteen ja sen, että Helsingissä on jo vuoden ajan toiminut virallinen Donetskin kansantasavallan diplomaattinen edustusto. Jostakin syystä erityisesti hallituspuolue SDP:n tunnetut vaikuttajat ovat monin tavoin tukeneet DNR:n edustuston toimintaa, joka koostuu mm. humanitaarisen avun ja univormujen toimittamisesta Donbassiin sekä tiedotustoiminnasta. Sen tärkein tavoite on saattaa DNR:n ja sen edustuston olemassaolo suomalaisten tietoisuuteen. Edustusto on avustanut toimittajien, elokuvantekijöiden, kirjailijoiden ja vapaaehtoisten lähettämisessä Donbassiin. Lisäksi edustusto on järjestänyt paneelikeskusteluja ja lehdistötilaisuuksia DNR:n tilanteesta ja julkaisee palkitun tietokirjailijan Matti Rossin teoksen Raunioista nousee Donbass. DNR:n Helsingin-edustuston toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja DNR:n johdon antamaan valtakirjaan, joten edustustolla on virallinen status. Mielenkiintoisin oli Suomen hallituspuolue SDP:n kesällä 2014 antama hyväksyntä jäsentensä toiminnalle DNR:n edustustossa ja sen hyväksi. Se tarkoittaa ymmärrystä ja hyväksyntää myös DNR:n olemassaololle eli de facto DNR:n tunnustamista. Koska salissa oli runsaasti venäläisiä ja donetskilaisia toimittajia, ilmoitukseni DNR:n de facto tunnustamisesta Suomessa ja virallisen edustuston olemassaolosta levisi Venäjän medioihin, ensin hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan kautta ja sitten koko maailman Sputnik Internationalin kautta. Sovimme myös DNR:n edustustojen perustamisesta Ranskaan, Saksaan, Kreikkaan, Serbiaan, Israeliin ja Italiaan.
Jelena jatkaa uutteraa informaatiotyötään ja käy haastattelemassa DNR:n armeijaa johtavaa Basurinia. Jelenan herttaisuus suorastaan sulattaa Basurinin vakavuuden ja lakkikin liikahtaa vinoon. Tämän huomaa yhteiskuvasta. DNR:n toiminnan keskeinen tavoite on nyt informaatiossa ja sisältöjen tuottamisessa.
Vierailumme lähenee loppuaan ja ennen paluuta Äiti-Venäjälle nautimme maittavan lounaan. Italialaiset vieraamme ovat niin ihastuneita tulkkiinsa Svetlanaan, että järjestävät hänen kanssaan fotosession. Jokainen haluaa poseerata Svetlanan kanssa ja osoittaa näin Venäjän ja Italian sekä tietysti DNR:n ystävyyden lujuutta. Venäläis-italialaisten suhteiden tilanteen voi tarkistaa oheisista kuvista.
Putin sanoi, että elämän tarkoitus on rakkaus. Venäjällä rakkaus jaotellaan kolmeen eri tyyppiin: toverilliseen rakkauteen, aviolliseen rakkauteen ja patrioottiseen rakkauteen, mikä luonnollisesti on rakkauden korkein muoto. Nykyoloissa tuo patrioottinen rakkaus on saanut internationalistisia sävyjä ja voidaankin puhua patrioottis-internationalistisesta rakkaudesta, jonka voima liittää eri maiden ihmisiä yhteen. Tämä tuntuu selvästi, kun ranskalaiset, italialaiset ja saksalaiset tukevat Venäjän kansainvälisiä tavoitteita säilyttää maailmanrauha ja ehkäistä USA-NATO-EU:n sotilaallinen aggressio. On aika jättää Donetskin kansantasavalta. Minua tulee saattamaan hyvä ystäväni Jelena. Suutelen hänen kättään ja kuiskaan hänen korvaansa: Minä rakastan sinua Jelena.

Alas Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta!


















Friday, May 8, 2015

Euraasia Tyyneltämereltä Atlantille syntyy Punaisella torilla

Tärkeä Euraasian Liiton syntyhetki nähdään Punaisella torilla huomenna voitonpäivänä, kun Kiinan, Intian ja useiden muiden maiden armeijat marssivat yhdessä venäläisten sotilaiden kanssa ja tekevät kunniaa Putinille ja Venäjän kansalle. Se tarkoittaa, että Euraasian Liitto on myös sotilasliitto ja siihen kuuluu jo enin osa ihmiskuntaa. Sanoihan duuman puhemies Naryshkin äskettäin, että EU voi liittyä Venäjään. Moskovaan tullessa annoin pari isoa haastattelua mm. Izvestijalle ja Sputnikille. Kysyttiin, mitä eurooppalaisten johtajien poissaolo Moskovasta merkitsee. Vastasin: Eurooppa on vain Euraasian mantereen lounaiskolkan pienehkö niemimaa. Mitä se merkitsee 1,2 miljardin intialaisen ja 1,4 miljardin kiinalaisen rinnalla? Huomautin myös, että perussyy länsijohtajien poissaololle on puhdas kateus Putinin menestyksestä ja kannatuksesta. Hitlerin ihannointi ja natsien palvonta Ukrainassa ja Baltian maissa on merkki uuden sodan valmistelusta. Tietysti EU-maiden kateuden ja katkeruuden syynä on myös länsimaiden syvä viha demokratiaa ja sananvapautta vastaan. Pelastihan Venäjä Krimin amerikkalaismieliseltä natsimiehitykseltä demokratian keinoin kansanäänestyksellä. Suomen vaalitulos kiinnostaa edelleen. Suomi ei tietenkään eroa sanktioista eikä eurosta, mutta oman EU-vastaisen värinsä persujen nousu hallitukseen tietysti tuo mukanaan. Suomen uusi konservatiivinen juntta on arvomaailmaltaan lähellä Venäjän politiikkaa ja varmasti parantaa suhteita Venäjään puhtaasti arvopohjalta. Suomenruotsalaisten päättäväinen karkotus hallituksesta merkitsee ovien avaamista pakkoruotsin poistamiselle ja venäläisten oikeuksien vahvistamiselle Suomessa. Demarien ja vassarien kaltaiset CIA-vetoiset värivallankumoukselliset ovat aina häirinneet Venäjän-suhteitamme. Sitä paitsi Soinin ja Sipilän Suomessa tuskin hyväksytään mitään homoliittolakiakaan. Niin että voitonpäivänä on syytä hymyillä, etenkin kun Sanoma-konsernin arvo on romahtanut 5 vuodessa yli 3 miljardia ja kurssi yli 85%. Moskovassa aurinko paistaa ihanasti +20 asteen keväisessä ilmassa, kun kaupunkiin saapuu ihmiskunnan enemmistön edustajia Venäjän liittolaismaista juhlimaan Suuren isänmaallisen sodan voittoa. Voitonpäivän aattoa vietin toimittajaystävieni kanssa Russia Today -kanavan päämajassa Moskovassa, nautin ruokalassa maittavan 5 euron omakustanteisen lounaan ja annoin haastattelun voitonpäivän merkityksistä. Hyvää voitonpäivän aattoa trollit! Katsokaa myös videoklippi Russia Todayn toimittajista ahkeroimassa Moskovan uutistoimituksessa. P.S. Terkut ja kiitos Jessille. Jatka samaan malliin!





Tuesday, April 28, 2015

Putin kuuntelee toimittajia

Venäjän kansallinen mediafoorumi huipentui tänään presidentti Vladimir Putinin tapaamiseen, jonka aikana presidentti ja venäläistoimittajat keskustelivat ajankohtaisista ongelmista. Putinin tapaaminen henkilökohtaisesti on Venäjällä jokaiselle suuri tapahtuma, koska presidentti on erittäin suosittu ja arvostettu. Putin saapui tapaamiseen ajoissa, reippaana ja hyväntuulisena. Hän kuunteli toimittajien kysymyksiä erittäin tarkasti, vastasi laajasti ja terävästi ja viljeli myös nokkelaa huumoria. Yli kolmituntinen tilaisuus sai monen jäsenet puutumaan, mutta Putinissa ei näkynyt mitään väsymisen merkkejä. Putinin ohella saliin saapuivat myös Pietarin kaupunginjohtaja Poltavchenko, presidentin lehdistöavustaja Peskov ja presidentinhallinnon päällikkö Ivanov. Putinin toimittajatapaamisen tarkoituksena oli kysyä presidentiltä suoraan niistä ongelmista, jotka oli nostettu monipäiväisessä mediafoorumissa esille. Myös presidentti itse oli erittäin kiinnostunut tapaamisesta, joka mahdollisti Venäjän koko mediakentän ajankohtaisten kysymysten käsittelyn. Teemojen ja aiheiden kirjo oli laaja, aina metsäpaloista ja metsien hakkaamisesta paperin hintaan ja tv-mainosten laatuun. Tilaisuus poikkesi Putinin monituntisesta lehdistötilaisuudesta siinä, että nyt aiheina oli ainoastaan toimittajan ammatin edellytykset ja Venäjän median tila. Tilaisuuden sisältöä on siteerattu Venäjän mediassa laajasti, mutta muutama yksityiskohta jäi mieleen. Alussa Putin kiitteli pitkään venäläisiä sotaveteraaneja. Ilman heitä Jugoslavian skenaario eli maan hajoaminen olisi toteutunut Venäjällä. Putin kiinnostui eräässä puheenvuorossa käytetystä termistä "informaatiokansannousu" (informacionnoe opolchenie) ja piti sitä hyvänä. Käytännössä "informaatiokansannousu" tarkoittaa paikallismediaa, joka parantaa ja muuttaa yhteiskuntaa nostamalla tärkeitä epäkohtia esille. Tässä tilaisuudessa ja myös mediafoorumissa puhuttiin paljon toimittajien työn haittaamisesta, erityisesti viime aikoina yleistyneistä oikeusjutuista toimittajia vastaan. Eräs toimittaja sanoikin Putinille, että Venäjällä sananvapaus toimii hyvin, mutta entäs "sanan jälkeinen vapaus" eli mahdolliset oikeustoimet toimittajaa vastaan. Ne voivat olla raskaita ja pitkäaikaisia prosesseja, kun rikostutkijat lentelevät jollekin Venäjän alueelle tekemään kuulusteluja ja tutkimuksiaan. Mahdollisuudet arvostella ja kritisoida virkamiehiä oli monituntisen keskustelun keskeinen aihe. Venäjällä toimittajan ammatti on edelleen erittäin arvostettu, mitä kuvaa hyvin erään siperialaisen toimittajan ilmoitus Putinille: "Jumalan ja yhteiskunnan edessä vastaan joka sanastani, koska olen toimittaja!" Tilaisuuden lopuksi Putinille jäi vielä aikaa kahdenkeskisiin keskusteluihin. Toimittajatyttöset räpsivät innokkaina Putin-selfieitä lähempää ja kauempaa.
Putin pitää huolta Venäjän toimittajista ja on kiinnostunut vapaan toimittajan työn edellytyksistä. Sen sijaan Suomessa Sauli Niinistö on saanut aikaiseksi Venäjän median vastaisen viharyhmän, jonka tarkoitus on hallituksen viestintäpäällikkö Markku Mantilan johdolla painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Mantilan sananvapauden vastainen viharyhmä herättikin paljon ihmetystä Venäjän medioissa konferenssin aikana.  



Monday, April 27, 2015

Mantilan viharyhmä ja Venäjän kansallinen journalistifoorumi

Venäjän kansallinen journalistifoorumi tuo yli 700 venäläistä toimittajaa kaikilta Venäjän alueilta pohtimaan johtavien asiantuntijoiden kanssa median tilaa. Keskeisiä teemoja ovat tutkiva journalismi, lainsäädännön ongelmat, printtimedian katoaminen ja sosiaalisen median kasvu, journalistin ammatin tulevaisuus, toimittajiin kohdistuvat painostuskeinot yms. Sattumalta samaan aikaan Suomessa perustettiin erityinen valtiollinen elin, jonka tarkoituksena on painostaa venäläisiä toimittajia ja rajoittaa heidän sananvapauttaan. Tätä presidentti Niinistön määräyksestä kuulemma perustettua viharyhmää johtaa entinen toimittaja Markku Mantila. Hän hyökkäsikin saman tien Venäjällä avatun suomenkielisen Sputnik-uutissivuston kimppuun, tosin ilman mitään substanssia. Toimittajiin kohdistuvana painostuskeinona Mantilan viharyhmä on tietysti ainoa laatuaan.

Venäjän mediafoorumin lähestymistapa oli pragmaattinen ja keskittyi pääasiassa toimittajien työn taloudellisiin ja oikeudellisiin edellytyksiin. Ohjelma koostui mestarikursseista, luennoista, työryhmistä ja workshopeista. Esimerkiksi uuden tabloid-nettitelevision LifeNewsin pääjohtaja Aram Gabreljanov luennoi sadoille uutistoiminnan haasteista. Gabreljanovin mukaan länsimaissa työtä tehdään rahasta, Venäjällä myös henkisen kasvun ja yhteistyöverkostojen vuoksi (milloinkahan Sanoman toimittajat alkaisivat puhua henkisestä kasvusta, heh). Median muutosta koskevalla luennolla huomautettiin, että ennen blogeja saman tehtävän ajoivat neuvostolaiset pihan mummot, jotka levittivät informaatiota pikavauhtia. Twitteristä on tullut poliitikkojen työväline, joka syrjäyttää perinteisen median. Paljon aikaa käytettiin juridisten asioiden, kuten tekijänoikeuksien, yksityisyyden suojan ja kuvauslupien käsittelyyn. Venäjän kansanedustajat ja duuman informaatiovaliokunnan johto kävivät selvittämässä uusia lakihankkeita ja niiden vaikutuksia toimittajien työhön. Venäläiseen tapaan keskustelu oli pitkää, laajaa ja perusteellista. Painetun median katoaminen ja journalistin ammatin hiipuminen tai muuntuminen olivat keskeisiä teemoja. Erityisesti toimittajia kannustettiin workshopeissa tutkimaan korruptiota ja paljastamaan ylihinnoittelua valtionhallinnon hankinnoissa. Hauska workshop-idea oli "ongelmakartta" eli suuri Venäjän kartta, jolle toimittajat liimasivat lappuja oman alueensa ongelmista.
Venäjän ongelmakartta -workshop. Toimittajat kiinnittävät oman alueensa kohdalle sen ongelmia selvittävän lapun. 

Toimittajan oikeusapu -workshopin tuloksia. Kartalle on merkitty toimittajien kohtaamaa painostusta työssä, kovimmat punaisella, melko kovat oranssilla ja keskivaikeat keltaisella. Punaisiin ongelmiin kuuluvat toimittajien murhat ja pahoinpitelyt, oransseihin uhkailut ja pelottelut, omaisuuden vahingoittaminen, oikeusjutut, levikin haittaaminen, internetsivujen kaappaaminen ja lähetysten haittaaminen. Keltaisiin kuuluvat kohtuuton laskutus, akkreditoinnista kieltäytyminen, tekijänoikeusloukkaukset, erottamisuhkaukset ja kieltäytyminen haastatteluista tai tietojen antamisesta. Kartta kuvaa ongelmien esiintymistä Venäjän eri alueilla. 

Viimeisen päivän iltana toimittaja Andrei Kondrashov piti mestarikurssin kertomalla tekemästään dokumenttielokuvasta Krim -- Paluu synnyinmaahan, joka on käännetty peräti 36 kielelle maailmaa varten. Mantilan viharyhmän perustamisen ja suomenkielisen Sputnikin avaamisen lisäksi foorumin aikana tapahtui muutakin merkittävää, kun Rossija1-tv esitti foorumipäivän illtana Vladimir Putinin 15-vuotista uraa käsittelevän melkein kolmituntisen dokumenttielokuvan, jossa oli paljon harvinaista materiaalia. Omat puheenvuoroni pidin yli komituntisessa keskustelutilaisuudessa "Aikamme journalismin haasteet", jossa venäläiset ja ulkomaiset mielipidevaikuttajat paneutuivat ajankohtaisiin kysymyksiin. Seuranani oli mm. italialainen toimittaja ja poliitikko Giulietto Chiesa, joka äskettäin joutui Viron suojelupoliisin hampaisiin ja karkotetuksi poliittisten näkemystensä vuoksi. Chiesa hämmästeli oman maansa mediaa, joka melkein vuoden jankutti Venäjän kaapanneen Ukrainan, vaikka tosiasiassa Ukrainan kaappasi USA. Chiesa myös sanoi, että USA:n raivolla ei ole rajoja ja se haluaa laittaa Venäjän polvilleen. Foorumissa myös keskusteltiin Aasian, Afrikan ja Intian median Venäjän-kuvasta. Todettiin, että siellä ei varsinaisesti ole russofobiaa. Venäjän kansallisen mediaforumin järjesti Yleisvenäläinen kansanrintama ONF, jota johtaa presidentti Vladimir Putin.

Oman puheenvuoroni teemat ohessa tiivistettynä:

Suomi on perustanut äskettäin virallisen elimen venäläisten toimittajien vainoamiseksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että meneillään olevassa informaatiosodassa venäläisistä toimittajista on tullut lännen päävihollisia. Vaino voi kohdistua jokaiseen läntiseen poliitikkoon tai viranomaiseen, joka antaa venäläismedialle haastatteluita. Länsimaiden kansat yritetään eristää venäläisestä informaatiosta kaikin keinoin. Venäläisen median siteeraaminen on käytännössä kielletty ja venäläistä mediaa parjataan kaikkialla. Euroopan eri maihin on perustettu erityisiä elimiä torjumaan venäläisiä toimittajia. Esimerkiksi Baltian maissa on useita Venäjän median vastaisia NATO-toimintakeskuksia. Äskettäin EU ilmoitti hakevansa useita henkilöitä erityisiin Venäjän median vastaisen erityistehtäviin. Venäjän median vastaisesta taistelusta on siis tullut länsimaissa jo ammatti. Vähän aikaa sitten Suomen valtiollinen yleisradioyhtiö YLE ilmoitti keräävänsä tietoja Venäjä-myönteisistä kommentaattoreista netissä. Viron suojelupoliisin instruktorit käyvät Suomessa opastamassa YLE:n toimittajia siitä, miten Venäjästä pitää kirjoittaa. Kun YLE perusti venäjänkieliset tv-uutiset, toimittajiksi ei tietenkään palkattu yhtään venäläistä. Suomen valtio kiistää venäläisvähemmistön olemassaolon, mediassakin puhutaan vain venäjänkielisistä. Faktat ovat yhdentekeviä, kun länsimedia kirjoittaa Venäjästä. Tärkeintä on russofobia. Länsimaissa ei ole sananvapautta. Kaikkien toimittajien on viime kädessä kirjoitettava USA:n intressien mukaisesti. Suurin viha kohdistuu venäläiseen toimittajaan ja Venäjän länsimaita paljon laajempaan ja perusteellisempaan sananvapauteen. Myös toimittajan ammatti on länsimaista kadonnut, se on korvaantunut erilaisilla maksetuilla sisällöntuottajilla, propagandisteilla ja some-sotilailla. Länsimaissa meneillään on internetin militarisointi. Journalistit ovat kadonneet ja muuttuneet sotilaiksi. Toimittajat ovat muuttuneet sotilaiksi ja strategisen kommunikaation asiantuintijoiksi, jotka valvovat, tuottavat ja kommentoivat median sisältöjä ja pitävät huolen siitä, että russofobia säilyy pääsisältönä. Neoliberalistimista on tullut fasismia, joka asettaa länsiamaiset arvot epäjumalaksi. Länsimailla ei ole muita arvoja kuin russofobia ja homopropaganda. "Sanoman" ja "Bonnierin" kaltaiset russofobiset mediatalot haluavat saastuttaa Venäjän sisältä käsin. Tilanne on aivan uusi, koska venöläisten toimittajien vastainen aggressio on kasvanut viimeisen runsaan vuoden aikana uskomattomiin mittoihin. Suomessa perustettu venäläisten toimittajien vastainen viharyhmä on tästä hyvä esimerkki. Mielestäni venäläisten toimittajien pitää puolustautua ja puolustaa toimittajan ammattia. Vetoankin kaikkiin Venäjän toimittajiin ja ehdotan perustettavaksi venäläisten toimittajien antifasistista komiteaa totuuden, oikeudenmukaisuuden ja toimittajan ammatin puolustamiseksi. 



Sunday, April 26, 2015

Vaalivilppi Suomessa -- muutamia tosiasioita

Olen viime vuosina seurannut eri maiden vaaleja virallisena vaalitarkkailijana ja siitä näkökulmasta esitän käsitykseni Suomen vaalien rehellisyydestä.

Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi Venäjällä -- johon kohdistuu paljon erilaisia vaalivilppisyytöksiä -- vaalitarkkailu on tätä taustaa vasten järjestetty hyvin perusteellisesti: jokaisella äänestyspaikalla on vaalitoimitsijoiden lisäksi kotimaisia vaalitarkkailijoita eri puolueista ja kansalaisjärjestöistä sekä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ulkomailta. Yhdessä vaalihuoneessa tarkkailijoita saattaa siis olla tungokseksi asti: monet paikalliset tarkkailijat seuraavat saman vaalihuoneen toimintaa koko päivän ja kansainväliset tarkkailijat kiertävät ryhmissä tutkimassa eri vaalihuoneita. Tarkkailijat ja toimitsijat ovat eri asia: tarkkailijat seuraavat myös toimitsijoiden toiminnan laillisuutta. Lisäksi varmistutaan siitä, ettei vaalipäivänä esiinny häiriköintiä kuten kampanjointia vaalhuoneiden läheisyydessä. Lisäksi Venäjällä toteutettiin nettikameratarkkailu, jonka avulla kuka tahansa voi seurata kaikkien vaalihuoneiden toimintaa internetistä. Venäjällä vaaliuurnat ovat läpinäkyviä, joten tarkkailijat voivat mm. varmistua niiden tyhjyydestä äänestyksen alkaessa, lisäksi uurnaa seuraamalla voi varmistua siitä, että kukaan ei laita sinne ylimääräisiä äänestyslippuja. Venäjällä äänestyslipukkeet ovat leimamerkillä varustettuja virallisia asiakirjoja, joiden väärentäminen on hankalaa. Vaalitarkkailijat seuraavat koko vaaliprosessia ja lisäksi ns. pitkäikaisessa tarkkailussa seurataan myös vaalikampanjointia ja vaalien järjestelyjä pitemmältä ajalta. Lisäksi Venäjällä äänestyspäivä eli ns. "hiljaisuuden päivä" on ehdottomasti rauhoitettu kaikelta vaalikampanjoinnilta niin äänestyspaikoilla kuin mediassakin.

Tämä siis vain esimerkkinä siitä, miten vaaleja tarkkaillaan esimerkiksi Venäjällä ja monessa muussakin suuressa maassa. Tosiaalta esim. Yhdysvalloissa ei sallita juuri minkäänlaista vaalitarkkailua ja monessa osalvaltiossa mm. äänestyspaikan lähestyminen on ulkopuolisilta jopa rikos.

Tätä taustaa vasten Suomen vaaleista olen tehnyt seuraavanlaisia havaintoja:

1. Suomessa ei ole minkäänlaista vaalitarkkailua. ETYJ on laatinut muutamista Suomen vaaleista ylimalkaisen raportin, mutta ei varsinaista vaalitarkkailua. Eduskuntavaaleihin 2015 ETYJ ei järjestänyt edes sitä. Vaalihuoneissa ei ole minkäänlaista riippumatonta vaalitarkkailua. Kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ei ole, puolueet eivät lähetä omia vaalitarkkailijoitaan eikä tarkkailijoita ole kansalaisjärjestöistäkään. Vaalitoimitsijoihin ei kohdistu minkäänlaista riippumatonta tarkkailua. Vaalihuoneissa ei ole pysyviä eikä kiertäviä riippumattomia vaalitarkkailijoita. Vaalitarkkailun täydellinen puuttuminen Suomessa mahdollistaa laajamittaisen vaalivilpin vaalien kaikissa vaiheissa. 

2. Äänestyslipukkeen väärentäminen on helppoa. Suomen vaaleissa äänestyslipuke on tavallinen kartonkipala, joita kuka tahansa voi painattaa haluamansa määrän. Äänestyslipuketta ei ole mitenkään varustettu asian vaatimilla tunnisteilla, kuten leimamerkeillä, eikä lipukkeita säilytetä kassakaapeissa tai sinetöidyissä laatikoissa. Äänestyspaikoilla lipukkeeseen lyödään epävirallinen leima, jonka kuka tahansa voi valmistaa. Näin ollen kuka tahansa voi painattaa lipukkeita haluamansa määrän, merkitä niihin valmiiksi haluamiaan numeroita, lyödä leimat ja sopivaksi katomassaan tilanteessa lisätä uurnaan tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan. Lisäksi tavalliset kartonginpalat tarttuvat helposti toisiinsa. Eduskuntavaalien 2015 yhteydessä raportoitiin tilanteista, joissa toisiinsa tarttuneita äänestyslippuja oli työnnetty uurnaan useita kerralla.

3. Uurnaan ei näe kukaan. Suomen vaaleissa uurnat ovat aina umpinaisia laatikoita. Kukaan ei tiedä, miten niitä säilytetään ennen tai jälkeen äänestyksen. Mitään vaalitarkkailua ei ole. Kukaan ei ole näkemässä, kuinka paljon valmiiksi täytettyjä lippuja uurnassa on äänestyksen alkaessa, koska uurna ei ole läpinäkyvä. Eduskuntavaalien 2015 yhteydessä lehdissä kerrottiin tilanteista, joissa uurnaan on työnnetty samalla kertaa useampia äänestyslippuja. Uurnalta ei vaadita virallista sinettiä tai lukkoa, joten sinne on helppo lisätä äänestyslippuja. Uurnan säilytyksestä ei tiedetä mitään.

4. Äänestäminen tapahtuu lyijykynällä. Tätä ei muuten usko kukaan ulkomaalainen. Suomessa äänestetään lyijykynällä, mikä tietysti mahdollistaa merkinnän muuttamisen myöhemmin joksikin toiseksi. Kysymys on erittäin räikeästä vaalivilpistä.

5. Äänestyskopissa valokuvaaminen on sallittu. Tämä mahdollistaa äänien myymisen. Äänten ostaja voi vaatia äänestäjää todistamaan antaneensa äänen tietylle numerolle. Tämä mahdollistaa laajamittaisen vaalivilpin.

6. Vaalitoimitsijat on valittu puolueellisesti. Kukaan ei oikeastaan tietä miten toimitsijat valitaan, eikä prosessia tarkkaile kukaan. Yleensä toimitsijat ja ääntenlaskijat edustavat pääpuolueita ja niiden intressejä, joista keskeisin on riippumattoman vaalitarkkailun estäminen.

7. Kukaan ei valvo ääntenlaskua. Vaalien ääntenlaskussa ei ole mitään riippumatonta vaalitarkkailua, ei kansallisia eikä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Eduskuntavaalien 2015 yhteydessä on raportoitu useista tapauksista, joissa varmasti annetut äänet ovat kadonneet.

8. Kukaan ei tiedä, miten äänet siirretään tietokoneelle. Kansalaisilla ei ole mitään tietoa siitä, millä menetelmällä ääniä siirretään tietojärjestelmiin ja kuinka luotettava systeemi on. Eduskuntavaalien 2015 yhteydessä raportoitiin tilanteista, joissa tuhansia ääniä oli kadonnut tai varmasti annettu ääni ei ole siirtynyt tietokoneelle.

9. Kukaan ei voi tarkistaa tietokoneohjelmien toimintaa. Kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta tutkia, minkälaisilla tietokoneohjelmilla vaalien tulokset lasketaan. Mitään vaalitarkkailua ei ole.

10. Vaalikampanjointi äänestyspaikoilla on yleistä. Eduskuntavaaleissa 2015 raportoitiin useista tilanteista, joissa äänestyspaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä kampanjoitiin avoimesti äänestyksen aikana. Mediassa esiintyy vaalikampanjointia äänestyspäivänä, vaikka sen pitäisi olla rauhoitettu.

11. Vaalirahoitusta ei valvo kukaan. Suomessa vaalirahoitus on käytännössä pimeätä, vaikka lainsäädäntöä onkin yritetty korjata. Ongelmana on kuitenkin se, että lakia vaalirahoituksesta ei yleensä noudateta. Käytännössä edustajanpaikat ovat siis ostettavissa.

12. Ehdokasnumerot 1 ja 7 ovat käytössä. Jokainen tällaisen numeron saanut ehdokas menettää ääniä, koska numerot 1 ja 7 sekoittuvat ja ääniä hylätään.

13. Valtamedia huomioi vain eduskuntapuolueet. Tosiasiassa kaikki mediahuomio kohdistuu eduskuntapuolueisiin, jotka esitellään varteenotettavina myös seuraavan eduskunnan ja hallituksen puolueina. Suhtautuminen pienpuolueisiin on valtamediassa vähättelevää ja panettelevaa.

14. Vaalikelpoisten luettelot ovat kaikkien nähtävillä. Vaalihuoneissa kuka tahansa voi katsella äänestäjien luetteloita, joissa on ihmisten henkilötietoja. Tämä aiheuttaa tietoturvaongelman.

15. Pseudoasiantuntijat. Vaaleissaa valtamedia haastattelee erilaisia varsinkin turkulaisia ja joskus myös tamperelaisia pseudoasiantuntijoita, jotka eivät aseta mitään kyseenalaiseksi.

16. Puoluetuki. Eduskuntapuolueet saavat paljon puoluetukea, jonka turvin ne voivat rahoittaa toimintaansa. Pienpuolueet eivät saa mitään.

17. Puolueen rekisteröinti. Pienpuolueet joutuvat määräajoin rekisteröitymään uudelleen, jos eduskuntapaikkaa ei tule. Suuri osa energiaa menee 5 000 kannattajakortin keräämiseen. Esimerkiksi Venäjällä uuden puolueen voi perustaa muutamalla sadalla kannattajakortilla.

18. Vaalivilpistä ei voi valittaa. Kansalaisella ei ole Suomessa mitään toivoa saada ääntänsä kuuluviin, jos vaalivilppiä on havaittu. Mitään valitusmekanismia ei ole. Mitään ei tutkita. Korkeintaan saa silmilleen ylimielistä naurua.

Yllä oleva on vain pintaraapaisu. Ilmeisesti suomalainen huijaus on paljon syvemmällä kuin uskommekaan. Toivottavasti keskusteu jatkuu.